Don't let you dreams disappear

Tälläkin hetkellä mun pitäis kirjottaa raporttia miesten ja naisten vaatetuksen tänhetkisistä muotiväreistä, mut en jotenkin vaan yhtään osaa nyt keskittyä siihen. Sen sijaan litkutan pepsiä, sottailen mun käsiä, selailen nettikauppoja ja unelmoin mitä kaikkea haluaisin jos pystyisin tilaa, pohdin mihin kiinalaisen lisäks käyttäisin mun ruokarahat jotka äiti anto-- Kaikkea tuollasta turhaa ja vähän vielä turhempaa. Lisäks kauhistelen mun blogin ulkonäköä, jota kyllä muokkaan heti kun vaan keksin että miten. Tuli muuten noista muotiväreistä mieleen, että niitä kauppoja kierrellessä tein sellasta havaintoa että armeijanvihree ja muuten armeijan värit/tyyli on taas aikalailla puskemassa itteensä kauppoihin. Ollu toki jo jonkun aikaa mutta noh, nyt syksyllä sen varsinkin huomaa. Mua ei kyseinen asia kyllä ainakaan haittaa, ku oon pitempäänki jo tykänny sellasesta armeijatyylistä, että siinä on jotain tosi naisellista mut myös jotain miehekästä-- Öh. Osaan taas selittää. Mutta niin. Ei aikaakaan niin ilmestyn päälläni armeijahaalari ja karvalakki. Hm, miks osaan jopa kuvitella ton.. Haa, eloanmerkkejä havaittavissa ! Tuo yks heräs niin numnum aletaan laittautumaan ja rynnistetään sitten keskustaan~ Ihana ku saadaan olla täällä kämpässä kahestaan, ettei oo isoveli ja äiti koko ajan pyörimässä ympärillä. Voidaan pistää koko kämppä hajalle, jee ! No ei.

ps. pupuaddiktiosta puheen ollen ♥